Quantcast
Channel: Vanhaa paperia vain
Viewing all 93 articles
Browse latest View live

Suomen Taiteilijaseura 150 vuotta. Juhlapostimerkkikilpailu

$
0
0
Suomen Taiteilijaseura on 1864 perustettu kuvataiteilijoiden ammattiliittojen yhteisjärjestö. Seuran piirissä on noin 2 600 ammattikuvataiteilijaa. 
Alkuvaiheessaan Suomen Taiteilijaseura oli yhteinen kaikille taiteenaloille, mutta vähitellen muut perustivat omia liittojaan, joten Suomen Taiteilijaseurasta tuli kuvataiteilijoiden yhdistys. Se muutettiin 1952 valtakunnalliseksi keskusjärjestöksi, johon kuuluvat:


Suomen Taiteilijaseura julkaisi 1954 muutamia kuorensulkijamerkkejä, joista kokoelmissani ovat tässä kuvatut. Yllä ensimmäisenä Juho Rissasen "Vuoristo-lähteellä" vuodelta 1903. Mallina oli marmorityömiehen tytär Marianna Stazzeman italialaisesta vuoristokylästä. Toisena Hugo Simbergin"Perunatyttö" vuodelta 1901 (säilytyksessä hieman taittunut). Viereisessä merkissä on Helene Schjerfbeckin"Tyttö veräjällä". Alla alkuperäistyöt.


"Tyttö veräjällä" (vesiväri, hiili ja lyijykynä paperille 1897-1902) on Helene Schjerfbeckin tunnetuimpia teoksia. Kauniin pelkistetty toteutus tuo värien hehkun hienosti esiin. Tähän asti taiteilija oli osallistunut lähes jokaiseen Suomen taideyhdistyksen järjestämään vuosinäyttelyyn. Vuosina 1897-99 hän ei osallistunut, koska sairasteli paljon. 1902 taiteilija muutti Hyvinkäälle, kuivempaan sisämaan ilmastoon.

Suomen Taiteilijaseura on juuri julistanut postimerkkikilpailun 150-vuotisen 
taipaleensa kunniaksi. Tässä linkki kilpailuun:

http://www.artists.fi/tietoa_toiminnasta/ajankohtaista/postimerkkikilpailu

Suomen Taiteilijaseuran 100-vuotisjuhlanäyttely järjestettiin Helsingin Taidehallissa 5.-23.2.1964. Tapahtumaa juhlisti Pro Arte -postimerkki, johon on kuvattu Huittisten Hirvenpää. Esine löytyi vuonna 1903 Huittisten Palojoelta, Malmin torpan peruna-maasta. Hirvenpää on herättänyt suurta kansain-välistäkin huomiota ja on edelleen tunnetuin suomalainen muinaislöytö. Se ajoitetaan mesoliittiselle kivikaudelle.

Vanhan pääsiäiskortin kertomaa

$
0
0
Herttainen pääsiäistervehdykseni! Näin on mieheni isoäidille 12.4.1960 lähettämänsä kortin taakse kirjoittanut Siiri Angerkosken käly, näyttelijä ja laulaja Aino Angerkoski.


Siiri Angerkosken
 aviomies Kaarlo Angerkoski syntyi Pietarin konepajan mekaanikon Karl Emil Angerkosken ja Anna Katarina Nyströmin perheen toiseksi lapseksi. Vanhempi sisar, laulaja-näyttelijä Aino Angerkoski, oli kahdeksan vuotta Kaarloa vanhempi. Perhe muutti Suomeen vuonna 1917.
Kaarlo sai syksyllä 1924 kiinnityksen Viipurin Näyttämölle ja kesällä 1926 Viipurin Työväen Teatteriin, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa Siirin.
Useista elokuvista tuttu Aino Angerkoski (linkki) oli mieheni isovanhempien työtoveri.

Polkupyöräseikkailu TUL:n liittojuhlille Kotkasta Helsinkiin 1934

$
0
0

80 vuotta sitten: Silloin vielä Kotkan Tiutisen saarella asuneet ja kihloissa olleet vanhempani (viimeisessä kuvassa oikella) ja heidän ystäväpariskuntansa päättivät lähteä vuoden 1934 TUL:n liittojuhlille Helsinkiin polkupyörillä. He saivat yösijan matkan varrella uusimaalaisessa maalaistalossa, jossa ystävällinen, vain ruotsia puhunut isäntäväki tarjosi myös kunnon aamiaisen.
Kuvat: Matkalla tutustuttiin Runebergin kotimuseoon Porvoossa, Runebergin patsaalla käytiin Espalla sekä Johannes Haapasalon 1932 valmistuneella Nyrkkeilijät-patsaalla Hakaniemessä. Kaisaniemen Kasvitieteellisessä puutarhassa levähdettiin eksoottisissa tunnelmissa (viim. kuva).
Polkupyöräretki Kotkasta Helsinkiin oli aika saavutus, kun ottaa huomioon silloiset vaihteettomat, kolhot polkupyörät ja huonot maantiet. Lisäksi tytöt ajoivat hameet päällä. Voisiko heillä olla edustusasu, kun molemmilla samanlaiset... Pariskunnat olivat Tiutisen Pyrinnön aktiiviurheilijoita monessa eri lajissa, tosin äitini taisi vain hiihtää. Pahoittelen vanhojen pienikokoisten kuvien laatua. Kannattaa klikata suuremmiksi!

Vanhoja värikuvia pelastamaan!

$
0
0

Tunnettu tosiasia on, että 60-70 -lukujen värikuvat ovat tuhoutumassa. Olen skannanut ja yrittänyt parannella omiani. Niitä on vain niin valtavasti...
Tässä vuosi 1970, jonka kyllä huomaa disainista: Esko Pajamiehen Askolle suunnittelema Bonanza-kalusto, Maija Isolan Marimekolle suunnittelemat Unikko-tabletit ja Antti Nurmesniemen Pehtoori-kahvipannu, jota valmisti Arabia. Harmi ettei se ole enää tallella; huutonetissä näyttää olevan arvona 150 euroa.
Vietämme kuvassa esikoisemme Mirkan 3-vuotissynttäreitä juuri valmistuneessa aravalainakodissamme Lahdessa, johon olimme muuttaneet jouluksi 1969 Helsingin Käpylästä.

Satunnaisia peukalopaikkoja kirjahyllystä

$
0
0
Kun ei oikein juttu luista, valitsin pari kirjaa hyllystäni täysin satunnaisesti ja avasin niistä seuraavat peukalopaikat:
Äitien Rukouskirja: - Älä anna minun yksin päättää näin tärkeistä asioista, olen väsynyt pohtimaan polkuja, turhia teitä, rotkon pohjia. Tee tahtosi. Kestän kipua, ahdistusta, sairautta pelkään. Mutta kaiken lupaan kestää sinun kätesi alla. Tee tahtosi. (Kirjan on koonnut toimittaja Maisa Savolainen. Copyright kirjan monilla tekijöillä. Kustantaja LK-kirjat 1996).


Lesken päiväkirja, Pekka Vuoria: - Kun välillä tuntuu, että pääsisi jo jonkinlaiseen tasapainoon, niin sitten taas tämä ikävyys, ahdistus, kaiken loppumisen tunne iskee mitä kipeimmällä tavalla ja olen mielestäni vakuuttunut siitä, että tilanne ei tästä voi ikinä hyväksi muuttua. (Copyright WSOY 2001 ja Pekka Vuoria).
Kuvan valitsin Ruoveden rantamaisemastamme mielialani mukaan.

Suomen Nuoret Naiset Kristukselle!

$
0
0
Kaunis ja hyväkuntoinen korttini on Kirja- ja kivipaino Öflund ja Pettersonin NNKY:lle painama. Kortista on myös tekstitön versio. Löysin tästä vain vähän tietoja, mutta kirjapainosta päätellen kortti on yli 100-vuotias. Takana on ruovesiläisille tuttuja nimiä, joista ikää voi myös arvioida; muiden muassa Liina Holm. Hän toimi opettajana Ruovedellä ainakin 1914.


Kortin hinta on 20 euroa eräällä myyjällä ilman tekstiä ja oheisessa linkissä 17 euroa kuvan versiona.

http://www.menec.fi/?sivu=detail&id=48354

http://www.ruovedenkotiseutuyhdistys.fi/perustaminen.html

http://mlonnrot59.blogspot.fi/2013/10/liina-holm.html

Paavalin jalanjäljillä Efesoksessa

$
0
0

Olen kuvan keskellä Efesoksen mellakkateatterissa. Olimme Ruoveden Mieskuoron kanssa retkellä tuossa raamatullisessa kaupungissa 1989.  Silloin arkeologiset työt olivat vielä kesken (kannattaa klikata isommaksi). Teatterissa oli niin hyvä akustiikka, että normaali puheääni kuului selkeänä ylimmälle penkkiriville asti. 
Apostoli Paavalin aikoihin Efesoksessa syntyi paha mellakka. Demetrios-niminen hopeaseppä valmistutti Artemiin temppelin kuvia ja hankki käsityöläisille huomattavat tulot. Hän kutsui työntekijät koolle teatteriin Paavalin käännytystyön vuoksi ja sanoi: "Miehet, te tiedätte, että meidän vaurautemme on tämän työn varassa. Mutta nyt te voitte nähdä ja kuulla, kuinka tuo Paavali on harhauttanut suuren joukon ihmisiä, ei vain täällä Efesoksessa vaan kohta koko Aasian maakunnassa. Hänhän uskottelee, että ihmiskätten luomukset eivät ole mitään jumalia. Tämä uhkaa saattaa meidän ammattimme huonoon huutoon, eikä siinä kaikki: voi käydä niin, että suuren jumalattaremme Artemiin temppeliä ei kohta enää pidetä minään ja hän menettää mahtinsa -- hän, jota koko Aasia ja koko maailma palvelee."


Efesoksen Artemis oli yksi muoto Artemis-jumalattaren 
ilmentymistä. Siinä, missä Artemis oli alun perin neitsyt
oli Efesoksen Artemis jo metsästyksen jumalattaren 
asemesta hedelmällisyyden jumalatar.

Miehet vimmastuivat ja huusivat: "Suuri on Efesoksen Artemis!" Koko kaupunki joutui kuohuksiin. Väkeä tuli virtanaan teatteriin, ja ihmiset riistivät mukaansa Paavalin makedonialaiset matkatoverit. Paavali halusi mennä kokouspaikalle, mutta opetuslapset estivät tämän. Myös muutamat maakunnan korkeat hallitusmiehet lähettivät hänelle sanan ja varoittivat häntä menemästä teatteriin, jossa vallitsi täysi sekasorto. Toiset huusivat sitä, toiset tätä, eivätkä useimmat edes tienneet, miksi oli kokoonnuttu. Sitten väkijoukon huomio kohdistui Aleksandrokseen, jota juutalaiset työnsivät esiin. Aleksandros viittasi kädellään pitääkseen puolustuspuheen. Mutta kun huomattiin, että hän oli juutalainen, kaikki alkoivat yhteen ääneen huutaa: "Suuri on Efesoksen Artemis!" Tätä kesti parin tunnin ajan.
Lopulta kaupunginsihteeri sai joukon rauhoittumaan sanomalla: "Kaikkihan tietävät, että Efesoksen kaupunki on pantu vaalimaan suuren Artemiin temppeliä ja hänen taivaasta pudonnutta kuvaansa. Tätä ei kukaan voi kiistää. Pysykää siis rauhallisina, älkää tehkö mitään harkitsematonta. Nämä miehet, jotka te toitte tänne, eivät ole temppelinryöstäjiä eivätkä liioin ole herjanneet meidän jumalatartamme. Jos Demetrios ja hänen ammattitoverinsa haluavat nostaa syytteen jotakuta vastaan, niin sitä varten on käskynhaltijat ja oikeusistuimet -- syyttäkööt siellä toisiaan. Jos teillä taas on joitakin muita vaatimuksia, ne käsitellään laillisessa kansankokouksessa. Tästä tämänpäiväisestä voi meille olla seurauksena kapinasyyte, ja meidän olisi vaikea löytää selitystä tälle mellakalle." Näin puhuen hän sai kokouksen hajaantumaan.

Samanlaiset, mutta niin erilaiset mestarimaalarit

$
0
0
Vasen kuva:Willem van Aelst (1627-1683) oli Hollannin merkittävimpiä asetelmamaalareita, joka pääsi 16-vuotiaana oppipojaksi Pyhän Luukkaan mestarikiltaan (Guild of Saint Luke). Van Aelst muutti 1649 Firenzeen, Toscanan suurherttua Ferdinando II de 'Medicin hovimaalariksi. Amsterdamiin hän asettui pysyvästi 1656.


Kuva oikealla: Kokoelmieni kortissa (1950-luku) on teksti: 
Eurooppa-taidekortti. 
Suu- ja jalkataide Kustantamo Helsinki. Kukkavihko. 
Ch. Paschen alkuperäisen, jalalla maalatun maalauksen mukaan. No. 811.
Uskomattomasta taiteilijasta en ole löytänyt tietoja.

Perinteinen joulukorttisarja tipahti taas postiluukusta. Täällä voi tehdä lisää ostoksia:
http://www.sjkkustannus.fi/aloitus.html


Lapin Lasten Ystävät r.y.

$
0
0
Kokoelmissani on kirjeensulkijamerkki "Lapin Lasten Ystävät r.y." Lähteiden mukaan vuodelta 1950. En tiedä, kun vuosilukua ei näy. Merkkiä julkaistiin myös tyttöaiheisena.


Vuonna 1948 professori Arvo Ylppö yhdessä maaherra Uuno Hannulan ja pääjohtaja Oskari Reinikaisen kanssa perustivat yhdistyksen nimeltä Lapin Lasten Ystävät. Myöhemmin (v.1960) nimi lyhennettiin muotoon Lapin Ystävät ry. 
Yhdistyksen tehtäväksi määriteltiin Lapin lasten sairaanhoidon tukeminen sekä kesäleiritoiminnan järjestäminen terveellisessä tunturi-ilmastossa. 
Leiri- ja retkeilyalueeksi valittiin jo vuonna 1950 Kaunispään-Saariselän tunturialue. Ensimmäinen tukikohta rakennettiin Luttojoen varteen, Kaunispään eteläpuolelle. Kesäisin majalla järjestettiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapin piirin kanssa lasten virkistysleirejä ja kevät- ja syksykaudet maja oli turistien, hiihtäjien ja vaeltajien vilkkaassa käytössä. Sydäntalven ajan maja pidettiin suljettuna. Teksti on lyhennelmä linkistä:

http://www.laanilanystavat.fi/katsaushistoriaan/yhdistyksenhistoria/

Ruovesi, kulttuurisihteerin satumaa

$
0
0

Ruoveden kulttuurihistoria tarjoaa ehtymättömästi ammennettavaa erilaisiin tapahtumiin. Siellä on juhlittu samaan aikaan monia Suomen taiteen suurmiehiä, kuten tällä 2003 laatimani kesäesitteen sivulla voi nähdä. 
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta ainakin Jean Sibeliuksen, Akseli Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen syntymästä. Viime vuonna oli Runebergin syntymän 210-vuotispäivä. Kaikki muut paitsi Pekka Halonen vaikuttivat ja vaikuttavat edelleen merkittävästi Ruovedellä, eniten Gallen-Kallela. Pekka Halonen on nykyisen kotipaikkani juhlittu taiteilija Sibeliuksen ohella; Halosenniemi on tuossa lähellä, kuten myös Sibeliuksen Ainola. Tiedossa on paljon tapahtumia.

Kirjan väliin unohtuneet Cyranon hatun töyhtösulka ja ohjaaja Max Reinhardtin valokuva

$
0
0
Tässä pari Egon Friedellin Uuden ajan kulttuurihistorian väliin 
isältäni jäänyttä kirjanmerkkiä:



Max Reinhardt (1873-1943), alkujaan Goldmann, oli itävaltalais-saksalainen ohjaaja ja teatterinjohtaja, joka aloitti uransa näyttelijänä 1894–1904 Deutsches Teaterissa ja toimi sitten sen johtajana. Hän yhdisti teatteriin 1906 Kammerspiele-näyttämön ja ohjasi kahdessa berliiniläisessä teatterissa 1920-luvulla sekä lisäksi Salzburgin juhlanäytäntöjä. Teatterinjohtajana Reinhardt toimi jälleen Wienissä, kunnes muutti 1933 Hollywoodiin johtamaan vaimonsa kanssa teatterikoulua. Reinhardt oli aidon atmosfäärin ja visuaalisesti tehokkaiden näyttämötunnelmien mestari, jonka kuuluisia ohjauksia ovat: Kesäyön unelma (josta ohjasi myös elokuvan), Venetsian kauppias, Kuningas Oidipus sekä operetti Orfeus Manalassa (tiedot Wikipediasta).

Laulakaamme, lauluveikot!

$
0
0


Ylioppilaskunnan Laulajien 30-vuotisjuhlakonsertti v. 1913, ainakin tuo esite on painettu Kirjapaino-Osakeyhtiö Sanassa silloin. Siinä on kuoron marssin ja koko konsertin ohjelmiston sanat. Tämä on taas niistä anoppini isän kokoelmista (toimi Sanan faktorikonemestarina ja lauloi myös Suomen Laulussa ja Kansallis-Kuorossa, Suomalaisen oopperan kuorossa ja monissa muissakin, oli basso, kuten mieheni ja isänikin).

http://www.yl.fi/index.php/Ylioppilaskunnan-Laulajat/YL-n-historia

http://okariina.blogspot.fi/2012/09/kansallis-kuoro-tukholmassa-81-vuotta.html

Ragtimeaikaa

$
0
0


Kuva on nettikokoelmasta, josta löytyy paljon vanhoja nuottikansia:

http://www.imagesmusicales.be/browse/illustrator/Anto/6706/8/


Pro Gloria et Patria. Sibeliuksen Jääkäri-marssin nuottikansi

$
0
0

Julkaisen vanhan, mahtipontisen nuottikannen kokoelmistani Sibeliuksen pian päättyvän syntymäpäivän ja juhlavuoden kunniaksi. Onhan sävellys komea ja mieltä nostattava, mutta sanoista en pidä. Aikansa kuva. Kannen vaaleat osat ovat hopean värisiä.

Maunulan Yhteiskoulun uuden rakennuksen vihkiäistilaisuudesta 7.5.1959

$
0
0
Ote Maunulan Yk:n vuosikertomuksesta 1958-1959. Itse kävin Maunulan Yhteiskoulussa luokat I (1957-1958) II (1958-1959) ja III (1959-1960). Kolmannen jälkeen siirryin äitini pyynnöstä lähempänä olevaan Käpylän Yhteiskouluun. 
Pääsin Maunulassa mukaan historialliseen tapahtumaan. Koulumme oli Viipurin Realikoulun evakkokoulu, joka oli sijoitettu osittain Helsingin Kallioon Vaasanrinteen Yksityislyseoksi sekä Maunulan kansakouluun vuokralle. Siinä minäkin kävin ennen uuden talon valmistumista. Olimme iltavuorossa, koska kansakoulu oli aamuvuorossa. Muistan, että pulpetti piti tyhjentää, kun koulu päättyi. Kerran unohdin, ja joku oli kähveltänyt juuri isältäni Haaparannasta tuliaisiksi saamani hienon penaalin, uuden mustetäytekynän ja muutakin pientä. 
Uutta koulutaloa Kuusikkotielle rakennettiin jo ja pääsimme 1959 muuttamaan tilavaan, valoisaan ja innostavaan kouluumme.
Rakennuksen vihkiäistilaisuus järjestettiin helatorstaina 7.5.1959. Paikalla oli arvokasta väkeä kouluhallinnosta ja myös kaupunginjohtaja Arno Tuurna, joka piti juhlapuheen Maunulan Yhteiskoulun (entisen Viipurin Realikoulun, Maanviljelys- ja Kauppalyseon) kunniaksi. Hieno ja liikuttava puhe on liian pitkä toistettavaksi tähän.
Itse sain kunnian olla mukana juhlassa esiintyneessä lausuntakuorossa, josta tiedot selviävät seuraavista skannauksista. Alussa on luokanvalvojamme, pastori Kaarlo Mäkisen juhlapuheen loppuosa. Puhe oli sen ajan tyyliin kirkollisisänmaallinen.
Olin innokas runoilija ja lausuja ja todella iloinen 13-vuotias päästessäni mukaan esiintymislavalle Viipurin Realikoulun entisistä oppilaista kootun aikuiskuoron ja nuorista koottujen tyttö- ja poikakuorojen joukkoon, minulla oli oma pieni soolokin. Palkkioksi saimme Fazerin Sekalaisia.

Seuraavassa selviää kunkin kuoron osuudet. Pidin erityisesti tuosta Viipurin valot -runosta, jonka myötä ajatukseni riensivät oman sukuni evakkoreissuihin Säkkijärveltä ja Virolahden rajan taakse jääneiltä saarilta. Isänikin oli rannikkopatteristossa puolustamassa juuri Viipurinlahtea. Herkkänä tyttönä kyyneleetkin valuivat poskilla.
Klikkaa isoiksi tekstit...









Olof Palmen ruusumeri

$
0
0
Ruotsin pääministeri Sven Olof Palme murhattiin Tukholmassa 28.2.1986. Olimme seuraavana päivänä käymässä tapahtumapaikalla. Mieheni kuvasi kansalaisten tuoman valtaisan, ihmisen korkuisen tulipunaisen ja tuoksuvan ruusumeren, johon mekin veimme omamme. Oli järkyttävää ajatella, että murha oli tapahtunut vain muutamaa tuntia aiemmin.

Joseph Alanen ja Kalevala

$
0
0
Kalevalaisten Naisten Liitto julkaisi tamperelaisen taiteilija Joseph Alasen (1885-1920) Kalevala-aiheisen korttisarjan 1970-luvun puolivälin tienoilla. Teokset valokuvasi Anssi Mellblom ja painoi Uusi Kivipaino Oy Tampereella. Kuvassa korttisarjan kansion kansikuva; kortit olen lähettänyt ystäville aikoja sitten.


Kansion esittelytekstin lähteenä kustantaja on käyttänyt Aune Lindströmin teosta Joseph Alanen Kalevalan kuvittajana (Kalevalaseuran vuosikirja 1974):
Lyhennelmä: Alasen tuotannosta valtaosa, yli 100 teosta on Kalevala-aiheisia maalauksia. Tyyliltään ne edustavat 1900-luvun alulle ominaista jugendia. Teoksissaan hän sovelsi muinaissuomalaisia ja myöhempiä kansantaiteen koristeornamentteja, osaksi myös itämaista ornamentiikkaa.

Joseph Alanen -haulla löytyy ainakin Googlesta paljon taiteilijan Kalevala-aiheita.
Kuva toimii linkkinä:

Mouru-orkesterin maaliskuinen konsertti

$
0
0

Tämän maaliskuisen kortin olen lähettänyt äidilleni Hauhon Torvoilan kylästä, jossa vietimme ystäväni kanssa ihanan hiihtolomaviikon aitohämäläisessä maalaistalossa 1960-luvun alussa. Kortin viesti:
"Olemme olleet täällä jo 2 päivää. Kyllä on hauskaa tämä oikea maalaiselämä. Olemme hiihtäneet hiihtokorttimme jo melkein täyteen. Tulimme juuri saunasta ja navetassakin kävimme. Siellä oli tosi iso sika ja pieniä possuja sekä vasikoita ym.   Tulen sunnuntaina."
Kortti on saksalaista alkuperää, painon tunnus FAIKH. Ostettu kyläkaupan korttitelineestä. Kustantajasta löysin vain tämän nettitiedon:
http://www.catawiki.com/catalog/postcards/publisher-as-on-card/688867-faikh

Ompun kekseliäs pääsiäistipu

$
0
0

Lainaus Postikorttiyhdistys Apollon Omppu-sivulta: Omppu-kerho on perustettu marraskuussa 1995. Kerho toimii postikorttitaiteilija Osmo ”Omppu” Omenamäen ja keräilijöiden yhdyssiteenä sekä edistää hänen tuotantonsa keräilyä, tutkimusta ja julkaisua. Toiminta kattaa koko Suomen. Kerholaiset kokoontuvat muutaman kerran vuodessa erilaisten tapahtumien yhteydessä. Kerho julkaisee Omppu-kerholehtä, jossa luetteloidaan taiteilijan tuotantoa ja julkaistaan tiedotteita. Jäsenetuna voi ostaa numeroituja kortteja.
En ole jäsen, mutta minulla on muutama sukulaisilleni lähetetty Omppu-kortti. Tässä pääsiäisen läheisyyteen sopiva. 

Picasson Mies ja lammas

$
0
0
Päivitän vanhan juttuni, koska tänään on kulunut 40 vuotta Picasson kuolemasta. Kuollessaan 8.4.1973 hän oli 91-vuotias.

Cannesin ja Nizzan välillä sijaitseva Vallauris on yksi Picasso-kaupungeista; hän asui siellä 1948-1955. Tähän jaksoon sijoittunut Korean sota näkyi mestarin tuotannossa. 
Vallaurisin vuosinaan Picasso teki paljon keramiikkaa jatkaen näin alueen ikivanhaa kulttuuriperinnettä. Taiteilijan kiinnostus keramiikkataiteeseen alkoi hiipua 1949, ja hän oli jo muuttamassa muualle, kun Vallaurisin asukkaat antoivat taiteilijalle tehtäväksi kaupungin kappelin koristamisen; syntyi rauhankappeli kuuluisine teoksineen. Vuodesta 1959 se on ollut kansallinen War and Peace -museo.

Kortissani vuodelta 1954 on Picasson 
Mies ja lammas -patsas, jonka hän lahjoitti Vallaurisin kaupungille ehdolla, että lapset saavat vapaasti kiipeillä sen päällä. Taiteilija ei kommunistina koskaan myöntänyt teoksen Hyvä paimen -kytköstä, vaikka mielestäni tuossa lahjoitusehdossakin on piilomerkitys: Sallikaa lasten... 

Picasson omin sanoin: 
"Mies voisi kannatella vaikka sikaa. Veistoksessa ei ole mitään symboliikkaa, vain pelkkää kauneutta".



Viewing all 93 articles
Browse latest View live