Anoppini, pianisti Sirkka Koskenalan kirjoittama musiikkiarvostelu
Ruovesi-lehdessä tammikuussa 1964
↧
Ei mitä tahansa tingeltangelia
↧
Carmenin fiestaa
Georges Bizet'n säveltämä Carmen vuodelta 1875 perustuu Prosper Mériméen romaaniin ja on yksi rakastetuimmista oopperoista, vaikka saikin aluksi ristiriitaisen vastaanoton. Säveltäjä kuoli kolme kuukautta teoksensa ensiesityksen jälkeen eikä ehtinyt nähdä sen myöhempää menestystä.
Tšaikovski kuuli Carmenin 1880 ja ennusti sen olevan kymmenen vuoden kuluttua maailman suosituin oopperateos. Suomessa Carmen esitettiin ensimmäisen kerran Helsingissä 1889, suomeksi käännettynä 1912.
Minulle Carmen tuli läheiseksi jo lapsena. Isäni, joka oli innokas kuoromies, lauleskeli kotona usein Toreadorin aariaa (Tapani Kansa esittää sen tässä linkissä). Tämä syksy ja ensi kesä ovat Carmenin fiestaa sekä Kansallisoopperassa että Savonlinnassa. Linkeistä (siniset korostukset) selviää oopperan tarkemmat tiedot ja esitysajat.
Kokoelmieni kuvat ovat Carmenin 1920-luvun ensi-illasta Suomalaisessa Oopperassa 5.11.1926. Esityksen ohjasi juuri samana syksynä oopperaan pestattu Jalmari Lahdensuo. Carmenia esitti mm. Emmy Achtén johdolla opiskellut mezzosopraano Greta v. Haartman (1889-1948), joka oli kiinnitettynä Suomalaiseen Oopperaan 1918-1928 ja 1929-1945. Välivuoden hän esiintyi ulkolaisilla näyttämöillä. Luontevan ja hienostuneen laulajattaren ohjelmistoon kuului yhteensä noin 70 ooppera- ja operettiroolia.
![]()
Ravintolamuusikkona aloittanut tenori ja näyttelijä Antero Suonio (1897-1944) kunnostautui Don Josén roolissa ja sai laulajana mainetta muuallakin Euroopassa. Hänellä oli laaja koulutustausta ja monipuolinen kielitaito, joten hän myös suomensi oopperoita. Ensimmäisessä kuvassa esiintyvää toreadori Escamilloa en tunnista. Mukana oli jälleen myös oopperan kuorossa laulanut mieheni isoisä (merkitty SH).
![]()
Tšaikovski kuuli Carmenin 1880 ja ennusti sen olevan kymmenen vuoden kuluttua maailman suosituin oopperateos. Suomessa Carmen esitettiin ensimmäisen kerran Helsingissä 1889, suomeksi käännettynä 1912.
Minulle Carmen tuli läheiseksi jo lapsena. Isäni, joka oli innokas kuoromies, lauleskeli kotona usein Toreadorin aariaa (Tapani Kansa esittää sen tässä linkissä). Tämä syksy ja ensi kesä ovat Carmenin fiestaa sekä Kansallisoopperassa että Savonlinnassa. Linkeistä (siniset korostukset) selviää oopperan tarkemmat tiedot ja esitysajat.
Kokoelmieni kuvat ovat Carmenin 1920-luvun ensi-illasta Suomalaisessa Oopperassa 5.11.1926. Esityksen ohjasi juuri samana syksynä oopperaan pestattu Jalmari Lahdensuo. Carmenia esitti mm. Emmy Achtén johdolla opiskellut mezzosopraano Greta v. Haartman (1889-1948), joka oli kiinnitettynä Suomalaiseen Oopperaan 1918-1928 ja 1929-1945. Välivuoden hän esiintyi ulkolaisilla näyttämöillä. Luontevan ja hienostuneen laulajattaren ohjelmistoon kuului yhteensä noin 70 ooppera- ja operettiroolia.
Ravintolamuusikkona aloittanut tenori ja näyttelijä Antero Suonio (1897-1944) kunnostautui Don Josén roolissa ja sai laulajana mainetta muuallakin Euroopassa. Hänellä oli laaja koulutustausta ja monipuolinen kielitaito, joten hän myös suomensi oopperoita. Ensimmäisessä kuvassa esiintyvää toreadori Escamilloa en tunnista. Mukana oli jälleen myös oopperan kuorossa laulanut mieheni isoisä (merkitty SH).
↧
↧
Eduskuntatalon vihkiäisohjelma 1931. Päivitys
Suomessa on ollut 150 vuotta säännöllistä valtiopäivätoimintaa, mutta oma eduskuntatalo valmistui vasta 82 vuotta sitten. Siispä julkaisen vanhan juttuni ja toivon, että valtiopäivämiehet ja -naiset tekisivät oikeudenmukaisia päätöksiä. Politiikassa se kuitenkin lienee mahdotonta. Aina joku, yleensä heikompi, häviää...
Suomen itsenäistyminen vauhditti pyrkimyksiä oman eduskuntatalon saamiseksi, mutta huonon taloudellisen tilanteen ja sisällissodan vuoksi hanke viivästyi. Vihdoin vuonna 1924 järjestetyn suunnittelukilpailun voitti arkkitehtitoimisto Borg-Sirén-Åberg ehdotuksella "Oratoribus" (Puhujille). Ehdotuksen varsinainen laatija, arkkitehti J. S. Sirén, sai talon suunniteltavakseen, ja sen rakennustyöt aloitettiin 1926. Vihkiäisiä vietettiin 7. maaliskuuta 1931, jolloin presidentti P.E. Svinhufvud oli ollut virassa 5 päivää. Mieheni isoisä lauloi vihkiäiskuorossa. Klikkaamalla ohjelman voi lukea.
Suomen itsenäistyminen vauhditti pyrkimyksiä oman eduskuntatalon saamiseksi, mutta huonon taloudellisen tilanteen ja sisällissodan vuoksi hanke viivästyi. Vihdoin vuonna 1924 järjestetyn suunnittelukilpailun voitti arkkitehtitoimisto Borg-Sirén-Åberg ehdotuksella "Oratoribus" (Puhujille). Ehdotuksen varsinainen laatija, arkkitehti J. S. Sirén, sai talon suunniteltavakseen, ja sen rakennustyöt aloitettiin 1926. Vihkiäisiä vietettiin 7. maaliskuuta 1931, jolloin presidentti P.E. Svinhufvud oli ollut virassa 5 päivää. Mieheni isoisä lauloi vihkiäiskuorossa. Klikkaamalla ohjelman voi lukea.
↧
Pari modernimpaa joulukorttia 1969
Tietoja taiteilija Olavi Vepsäläisestä, jonka piirtämä kortti yllä.
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/1605
Tämä kortti on 1950 syntyneen Kai Kujasalon piirtämä. Hän on tehnyt paljon muun muassa äänilevyjen kansia, julisteita ja lastenkirjoja, joista on saanut kymmeniä palkintoja Suomessa ja ulkomailla.
1998 Grafia ry valitsi hänet vuoden graafikoksi. Hän valmistui Mainosgraafikkojen koulusta 1972 ja 1980 alkaen hänellä on ollut oma studio. Levynkansia Kujasalo on tehnyt etenkin J. Karjalaiselle, johon tutustui 1970-luvun mainostoimistoaikoinaan.
↧
Erik Bruunin joulutunnelma 1962
Taiteilija Erik Bruun on piirtänyt tämän kortin Suomen Punaiselle Ristille ja se on lähetetty jouluksi 1962. Bruun ei minun esittelyäni kaipaa, joten tässä linkki:
http://bruundesign.com/11
↧
↧
Roswitan nepparit ja Victorian silmäneulat
Saksalainen Herbert Bauer patentoi nepparin vuonna 1885. Tässä Roswita -neppareiden kaunis pakkausarkki. En tiedä Roswitan oikeaa ikää; kuva on kuitenkin löytynyt vanhasta ompelurasiasta. Julkaisin Roswitan kuvan jo aiemmin, mutta tyttäreni toi tuliaisiksi minulle loistokuntoisen neppariarkin, jonka oli tilannut huuto.netistä. Hauska yllätys.
Samasta ompelurasiasta löytyi myös kansio, joka sisältää siihen liimattuja silmäneula-pakkauksia:"Prinzess Victoria Feinste Frauennadeln Lang". Silmäneulojen numerot ovat 3, 7 ja 9. Kolmosia ja seiskoja on vielä jäljellä. Luulisin, että saksalaiset neulat on nimetty Englannin kuningatar Victorian esikoisen, myös Victoriaksi kastetun tyttären mukaan; hänestähän tuli 1858 Saksan keisari Fredrik III:n puoliso. Victoria -nimisiä kuninkaallisia on tosin paljon muitakin. Kansio on kuvitettu 1930-luvun tyyliin, mutta en tiedä, milloin se on painettu. Skannasin tähän kansion molemmat puolet.
Saksan keisarinna Victoria kruunajaisasussaan (Wikipedian mukaan) sekä neulapakkaus kansiosta. Silmäneula on vanha keksintö; ollut käytössä jo 40 000 vuotta. Victorian pukuun on tarvittu aika paljon taitavien ompelijoiden neulanpistoja.
↧
Kuutamokeiju 111 vuoden takaa
Tämän romanttisen Die Mondfee (Kuun keiju) -pianokappaleen nuotit ovat kuuluneet Anna Becker -nimiselle henkilölle 1902. Kappale on saksalaisen salonkisäveltäjä Carl Gaenschalsin (salanimi) käsialaa. Hän käytti sävellyksissään myös nimiä Elise Zernikow ja Theodor Espen.
Oikealta nimeltään säveltäjä oli Johann Friedrich Gänsehals, joka oli syntynyt 1847 Stolbergissa ja kuollut 1906 Leipzigissa.Häntä luonnehditaan säveltäjänä melodiarikkaaksi, mutta teknisesti vaatimattomaksi. Hän oli aikanaan hyvin suosittu yksinomaan pianolle säveltänyt salonkimuusikko.
Nuottivihkon kuvanlaatu on vähän huono, koska jouduin kuvaamaan sen kokonsa vuoksi kameralla skannerin sijaan
Nuottivihkon kuvanlaatu on vähän huono, koska jouduin kuvaamaan sen kokonsa vuoksi kameralla skannerin sijaan
↧
Polly for the Piano
Kokoelmissani on vähän repaleinen, mutta mielenkiintoinen Polly-pianokappaleen irtokansi (nuotitkin ovat jossain pinossa). Pollyn säveltäjä oli tuottelias, ja siksi monilla eri salanimillä säveltänyt J.S. Zamecnik. Hän opiskeli Prahan konservatoriossa 1887-1892 Antonín Dvořákin johdolla ja vuonna 1895 myös USA:ssa, mutta palasi Prahaan. Takaisin Yhdysvaltoihin hän muutti 1899.
Zamecnik toimi Pittsburghin sinfoniaorkesterissa viulistina ja konserttimestarina ja 1907 säveltäjästä tuli Clevelandin Hippodrome Theaterin musiikillinen johtaja. Tällöin hän alkoi säveltää teatterin mykkäelokuvia säestäneelle orkesterille. Suurelle yleisölle hänen musiikkinsa teki tunnetuksi Samuel Fox, ensimmäinen alkuperäistä elokuvamusiikkia julkaissut yhtiö Yhdysvalloissa.
Kannen on taiteillut Ray Parmelee. Parempikuntoinen Polly näyttää olevan myynnissä Ebayssa.
Taiteilija Parmeleen muita kauniita nuottivihkojen kansikuvia, mukana myös Polly:
http://www.thefamilyparmelee.com/f-sheetmusic.htmlTaiteilija Parmeleen muita kauniita nuottivihkojen kansikuvia, mukana myös Polly:
Tässä Polly Youtubesta:
↧
Ecstasy, salaperäisen Belmonten tango
Ecstasy eli Hurmio -tango on tullut suoma-laisten tuntemaksi ja rakastamaksi Olavi Virran esittämänä. Liitän tähän kuitenkin edesmen-neen Sauli Lehtosen voitollisen version vuoden 1994 Seinäjoen tangomarkkinoilta.Kokoelmissani on José Belmonten säveltämän Ecstasyn nuotit vuodelta 1953. Belmonte oli oikeasti englantilainen säveltäjä ja kapelli-mestari Philip Green (1911-1982), joka johti jo hyvin nuorena Lontoon Prince of Wales -teatterin orkesteria. Greene opiskeli Lontoon Trinity College of Musicissa, josta sai stipendin vain 13-vuotiaana.
Säveltäjän pitkä levytysura alkoi EMI -yhtiössä 1933, ja seuraavien vuosien aikana hän soitti pianoa ja cembaloa monissa johtavissa bändeissä. Vaikka suurimman osan sävellyksistään hän julkaisi omalla nimellään, hän käytti myös salanimiä Louise Duke, José Belmonte, Ricardo Lamarr ja Don Felipe. Philip Greene tunnetaan myös yli 150 elokuvan musiikin säveltäjänä.
Uransa loppupuolella Greene muutti Irlantiin, jossa hänet muistetaan uskonnollisista sävellyksistään. Hän kuoli Dublinissa 71-vuotiaana 1982. Philip Greenen ja puolisonsa Dorothyn ansiot musiikin hyväntekijöinä olisivat myös mainitsemisen arvoiset, mutta niihin voi tutustua hakukoneilla.
↧
↧
Vinetan kellot
John Lindsay-Theimer (1884-1952) oli itävaltalaissaksalainen kevyen musiikin säveltäjä, joka asui Berliinissä 1920-30 -luvuilla. 1914 häneltä ilmestyi ensimmäinen teos Aisha (Indian Intermezzo), jonka jälkeen hän sävelsi paljon suosittua populaarimusiikkia. John Lindsay-Theimerin teoksia kustansi pääasiassa 1911 perustettu berliiniläinen Richard Birnbach Musikverlag.
Kokoelmissani on säveltäjän Vinetan kellot (walzer-intermezzo) -kappaleen nuotit. Julkaisun tunnelmallisen kansikuvan on piirtänytPaul Telemann, jonka muita kuvituksia voi ihailla linkistä, johon nimi johtaa. Tässä hienosti kuvitettu Vinetan kellot Youtubesta:
↧
Herraskartanoromantiikkaa
Gunnar Widholm (1882-1953) oli ruotsalainen taidemaalari, piirtäjä ja taidegraafikko, joka toimi muun muassa Stockholms Dagbladetin kuvittajana. Hän sai suuren suosion Tukholman olympialaisista 1912 tekemistään reportaasipiirustuksista. Gunnar Widholm on myös maalannut Norrtäljen Grisslehamnin kappelin alttaritaulun ja kuvitti monta vuotta Pelastusarmeijan Taisteluhuuto-lehteä.
Tässä julkaisemani romanttinen ja ajalleen tyypillinen painotyö on rajaus kokoelmieni Herrgårds-valsenin nuottien kannesta. Itse valssista en löydä tietoja. Ainakin se liittyy jotenkin ruotsalaiskirjailija Fredrik Nycanderin Herraskartano-nimiseen romaaniin. Kannessa on teksti Bilaga till Julstämnings praktupplaga 1910. Nuottivihkon on painanut Bonniers Lito GBG.
↧
Jules Sylvain: Säg det i toner - Sano se sävelin
Blogini tarkoitus on esitellä lähinnä graafisia kokoelmiani, joihin kuuluu myös kauniita vanhoja nuottivihkoja. En ole kummoinenkaan musiikkiasiantuntija, joten joudun turvautumaan usein netin tietoihin. Niin nytkin.
![]()
Kannen kuvittajasta N.G. Granathista en löytänyt paljonkaan tietoa, mutta tässä linkissä voi ihailla hänen hienoa tuotantoaan:
http://www.imagesmusicales.be/browse/illustrator/N.-G.-Granath/11643/8/
Säg det i toner -youtubessa:
Tässä eräs näyte kokoelmistani: Tukholmassa 1900 syntyneen ja 1968 kuolleen Jules Sylvainin Säg det i toner -elokuvaan säveltämän valssin nuottien kansi. Löysin netistä mielenkiintoisen Tahtipuikko-nimisen blogin, jossa kyseinen säveltäjä esitellään. Kannattaa siis klikata:
http://tahtipuikko.blogspot.fi/2010/01/mestarit-tahtipuikon-takana-jules.htmlKannen kuvittajasta N.G. Granathista en löytänyt paljonkaan tietoa, mutta tässä linkissä voi ihailla hänen hienoa tuotantoaan:
http://www.imagesmusicales.be/browse/illustrator/N.-G.-Granath/11643/8/
Säg det i toner -youtubessa:
↧
Valokuva voimauttaa kirjahullun kirjahyllyn
Tämä juttu ei oikein sovi blogiotsikon "Vanhaa paperia vain" alle, mutta olkoon. Ajattelin tässä viedä kirppikselle kaikki muut paitsi runo-, taide-, tieto-, elämäkerta- ja kuvakirjani. Moinen luopumisajatus johtuu täyteen ahdetusta kirjahyllystäni; teoksia lojuu siellä sun täällä.
Tarkastelin juuri hyllyn sisältöä ja totesin, että yksikään kirja ei lähde mihinkään; siirtyvät vain epäasiallisista paikoista lisähyllyyn (joka on hankittava jostain). Uuden kirjahyllyn kokoaminen on yksinäiselle leskelle pelottava urakka, seinähyllyjen kiinnittäminen vielä pelottavampi. Kirppikseltä saa varmaan valmiiksi koottuja huonekaluja... ja lisää kirjoja.
"Kaunein kirjani" -titteli vaihtuu hyllyssäni aika ajoin; nyt se on Marjut-tyttäreltäni toissa jouluna saamani Miina Savolaisen "Maailman ihanin tyttö", jonka netti-esittelystä uskallan julkaista oheisen kuvan.
Miina Savolainen on kirjoittanut kirjaansa omistuskirjoituksen kultaisella musteella juuri minulle (Marjutin hieman liioitellun luonnehdinnan perusteella):
![]()
Jouluna 2012 "Outille, Maailman Ihanimmalle Tytölle ja Rakkaalle Äidilleni!
Kerro oma ainutkertainen tarinasi kuvin ja sanoin. Kirjoita se kevein ja totuudellisin riimein - omalla ainutlaatuisella kielelläsi - omalla äänelläsi. Anna muoto tämän maailman kertomista odottaville tarinoille - anna ääni äänettömille - tee todeksi oma rikas sisäinen maailmasi - sinussa oleva kipu ja kauneus! Kirjoita sielusi vapaudesta - piirrä esiin oman elämäsi ääretön arvokkuus, jokaisen elollisen olennon pyhyys. Löydä oma tarinasi tämän maailman kaikista taideteoksista - lue se kaikkien kirjojen sivuilta. Katso itseäsi ja sinussa olevaa pientä, tämän maailman kauneuteen luottavaa tyttöä, katso rakastavasti ja hellästi. Kirjoita runo, jonka vain sinä voit tehdä."
Tuossa ehkä syy, miksi kaikki kirjani jäävät kotiin. Linkissä on tietoa Miina Savolaisen teoksesta, jonka mestarilliset valokuvat ovat hänen ottamiaan, iki-ihana taidegrafiikka Pia Långin ja upea graafinen suunnittelu Miina Savolaisen ja Minna Luoman:
http://www.voimauttavavalokuva.net/kuvakirja.htm
P.S. Olin jo ehtinyt kirjoittaa tämän jutun, kun huomasin, että Teemalla alkaa 3.2. sarja, jossa Miina Savolainen opastaa perhevalokuvien voimauttavaa käyttöä:
http://yle.fi/yleisradio/ajankohtaista/miina-savolaisen-luotsaama-valokuvan-voimaa-sarja-aloittaa-yle-teeman-valokuvan-kevaan
↧
↧
Nuottikokoelma Suomen säveltäjät 1898. "Oi, soios kieli sydämen..."
Tämän kauniin, vuonna 1898 julkaistun laulunuottikokoelman kansikuva on Albert Edelfeltin taidetta, painettu Aktiebolaget F. Tilgmannin painossa Helsingissä. Kannessa mainittu K. F. Wasenius (1850-1911) oli Hufvudstadsbladetin musiikkiarvostelija nimimerkillä Bis. Hän perusti 1888 Helsinkiin musiikkikaupan ja -kustantamon.
Valitsin tähän nuottikirjasesta Isa Aspin runon "Aallon kehtolaulu", jonka Armas Järnefelt sävelsi. Louise "Isa" Asp (1853-1872) tunnetaan ensimmäisenä suomeksi kirjoittaneena naislyyrikkona. Varhaisen kuolemansa vuoksi hän ei ehtinyt julkaista yhtään omaa kokoelmaa, mutta myöhemmin hänen runonsa on nostettu vahvasti esiin. Aspin tunnetuin runo lienee juuri "Aallon kehtolaulu":
Kokoelmassa ovat mukana tunnetuimmat tuon ajan suomalaiset säveltäjät. Alkurunon teokselle kirjoitti Eino Leino. Tässä sen viimeinen säkeistö:
Oi, soios kieli sydämen,
oi, helkä hellä kulta,
oi kaiu maassa Kalevan
ja sytä syvää tulta,
sit' tulta, joka leimuaa
ja voittaa raa'an rauan,
oi, kaiu kieli sydämen
ja kaiu kauan, kauan!
Youtubesta löytyi toinen kaunis Järnefeltin kehtolaulu, Berceuse. Se löytyy tästä myös Georg Otsin laulamana videon loputtua.
Armas, kuten myös taidemaalari Eero Järnefelt olivat Aino Sibeliuksen veljiä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Isa_Asp
↧
Talviurheilumuistoja kisojen alla
Ennen oli kivaa kotona talvikisojen aikaan: uusi Asa HiFi -radio oli päällä, kukin teki askareitaan ja välillä kokoon-nuttiin toosan viereen jännäämän Hakulista, tai ketä milloinkin; Noposen ja Tiilikaisen tunnelmannostatuksin. Luin Yhteishyvä-lehdestä, että ruudun ääressä vietetään olympialaisten aikaan useita tunteja päivässä. Rinnakkain ovat telkkari ja läppäri. Twitter kuulemma tuo lisäarvoa; sieltä saa nopeimmin uutiset. Ja seuran pitää olla hyvää. Meille riitti oma perhe, ja kuunteleminen oli hauskaa toimittajien kommentein, suorastaan runoa väänsivät.
Isäni oli kova hiihtämään, osallistui vielä yli-ikämiehenäkin tullilaitoksen kisoihin. Tässä ollaan Torniossa ja kuvassa on myös äskettäin edesmennyt Eero Mäntyranta. Isä ja Eero merkitty tekstein kuvaan. Asa-radion kuva on netistä. Samanlainen kuin meillä, mutta kovaääniskaapissa oli vähemmän suojarimoja.
↧
Runeberg 210 vuotta, ja lippu aina vain liehuu
Ylioppilas Johan Ludvig toimi opiskelurahoja ansaitakseen kapteeni
af Enehjelmin lasten kotiopettajana Ruoveden Ritoniemen talossa 1825-26, jolta ajalta Valfrid Vasenius(linkki) kertoo 1903 julkaistussa kirjassaan hauskan sattumuksen:
af Enehjelmin lasten kotiopettajana Ruoveden Ritoniemen talossa 1825-26, jolta ajalta Valfrid Vasenius(linkki) kertoo 1903 julkaistussa kirjassaan hauskan sattumuksen:
"Kapteeni af Enehjelmille tuli Ruovedelle vieraisille Vaasan kuvernööri Wärnhjelm. Vierasvarainen isäntäväki kestitsi yhtä hyvin häntä kuin hänen ajuriansa. Mutta rouva Enehjelm ei uskaltanut antaa kuskille paljon väkeviä, peläten ettei tämä sitten matkalla voisi kunnollisesti suorittaa tehtäviään. Siitä ajuri rupesi soimaamaan taloa, ja Runebergille, joka astui etehiseen juuri kun kuvernööri teki lähtöä, emäntä valitti ettei tietänyt miten menetellä. Runeberg meni silloin kuskin luo ja kehotti häntä herkeämään herjaamasta. Mutta kun mies talonväen kuullen yhä jatkoi, niin "maisteri" antoi hänelle kunnon korvapuustin, niin että ajuri kellahti melkein hevostensa jalkoihin. Siitäpä hämmästys syntyi: maisteri oli lyönyt kuvernöörin kuskia! Rouvakin huolestui, kun kuvernööri samassa tuli ulos ja kuski alkoi katkerasti valittaa maisterin väkivaltaa. Mutta saatuaan kuulla syyn kuvernööri puristi Runebergin kättä ja virkkoi että kuritus oli hyvin ansaittu."
Kuvassa Ritoniemen piharakennus skannattuna Ruoveden kesäesitteestä 1997, jolloin järjestimme siellä nykyisen isäntäväen kanssa Vänrikki Stoolin tarinoiden 150-vuotisnäyttelyn. Renkituvaksikin kutsuttua taloa on muutettu ja laajennettu vuosien varrella. Keskellä on alkuperäinen vänrikin tupa.
↧
Turmiolan Tommi ja muut sankarit
Moni ikäiseni muistaa kansakoulun alaluokilla järjestetyt raittiuskirjoituskilpailut. Minäkin sain 50-luvulla joka vuosi kirjapalkinnon. Harmittaa, että äitini onnistui vahingossa hävittämään ne, kun vanhempani muuttivat lapsuudenkodistani. Kirjoitin aina tosi karmaisevia tarinoita alkoholisoituneista sotasankareista, joita itse joka päivä näin kotini lähellä sijainneen Alkon kulmilla.
Kuva:Raittiuskirjoituskilpailuja on järjestetty jo anoppini (s. 1912) kouluaikoina Toivonliittojen toimesta. Liittoon lienee kuulunut Suomen Opettajain Raittiusliittokin, jonka puolesta kunniakirjan ovat allekirjoittaneet tuon ajan kuuluisat raittiusvalistajat Eemeli Kunnas ja Anni Rautiainen. Heistä löytyy tietoja netistä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Turmiolan_Tommi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Turmiolan_Tommi
↧
↧
Isa-tädin kuvan inspiroima juhlaleninkini
Isommassa kuvassa poseeraa äitini paras nuoruudenystävä 20-30-lukujen taitteessa ihanassa leningissään, joka oli läpikuultavaa, isokukallista kangasta. Leningin alla oli silkkinen, musta alusosa.
![]()
Pyysin äitiäni ompelemaan itselleni samanlaisen RUK:n kurssijuhliin, jonne olin saanut kutsun hyvän koulukaverini daamiksi. Äiti oli taitava ompelija ja mallimestari; leninki oli valmis kädenkäänteesssä. 60-luvulla emme tosin löytäneet yhtä kaunista kangasta.
Pyysin äitiäni ompelemaan itselleni samanlaisen RUK:n kurssijuhliin, jonne olin saanut kutsun hyvän koulukaverini daamiksi. Äiti oli taitava ompelija ja mallimestari; leninki oli valmis kädenkäänteesssä. 60-luvulla emme tosin löytäneet yhtä kaunista kangasta.
↧
Evästyksiä Suomen nuorisolle 60 vuotta sitten
Vuoden 1954 eduskuntavaalien alla jaettiin Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton
propagandalehtistä. Tässä joitakin loruja julkaisusta:
Veljekset ongella
Kaksi on Väinöä onkimassa,
kuka lie takana odottamassa?
Katse on synkkä ja mieli nolla.
Kansamme pettäjäin huono on olla.
Syötti on huono, huono on sää,
Kokoomuksen koppa nyt tyhjäksi jää.
Jehu
Jehu on uljas ja rohkea rakki,
yllään on entinen IKL-takki.
Hetki on oikea uskaltaa
sotaista henkeä nostattaa.
Voi kauhistus ja kamaluus,
Jehua on kohdannut onnettomuus!
Jehut ei Suomessa rähjätä saa,
eduskuntaa täytyy siis parantaa!
Olipa kerran auto suuren herran...
Se kansan aikoo nujertaa,
mut maaliskuussa nähdä saa:
ei tekons ansaitse parempaa
kuin rojun, roskan hautuumaa.
Ja juttu jatkuu keskiaukeamalla (kuva):
Vuoden 1953 valtiopäiville kansandemokraatit tekivät mm. seuraavat lakiehdotukset:
Laki sotapropagandan kieltämisestä ja rauhan turvaamisesta.
Laki kertausharjoitusten estämisestä.
Laki työttömyyden torjumisesta ja työttömyysavustusten maksamisesta.
Vuoden 1953 valtiopäiville kansandemokraatit tekivät mm. seuraavat lakiehdotukset:
Laki sotapropagandan kieltämisestä ja rauhan turvaamisesta.
Laki kertausharjoitusten estämisestä.
Laki työttömyyden torjumisesta ja työttömyysavustusten maksamisesta.
Laki ammattioppilaiden palkkojen korottamisesta, niin että ne olisivat oppiajasta riippuen 60-100 % ammattimiesten palkoista.
Laki välttämättömään toimeentuloon tarvittavan ansion verotuksen poistamisesta.
Laki välttämättömään toimeentuloon tarvittavan ansion verotuksen poistamisesta.
Vuoden 1953 budjettiin otettiin kansandemokraattien ehdotuksesta 20 milj. mk:n lisäys korkeakoulustipendejä varten. Vuosien 1952 ja -53 talousarviossa korotettiin kansandemokraattien myötävaikutuksella asuntomäärärahoja 4 miljardilla markalla...
Taka-aukeaman tekstit: Rauha ja Suomen riippumattomuus turvattava! Työtä kaikille! Korkeammat palkat! Sama palkka samasta työsuorituksesta! Koteja nuorille pareille! Kodinperustamislainat suuremmiksi! KODIN, RAUHAN, SYNNYINMAAN ETUA KÄY VALVOMAAN! Nuorison verotaakkaa kevennettävä! Asevelvollisuuslaki 6 kuukaudeksi! Kotiuttamisraha asevelvollisille! Ei kertausharjoituksia!
Maata talonpoikaisnuorisolle! Opintoavustukset suuremmiksi! Oppilaskoteja opiskelijoille! Suuremmat apurahat nuorille tieteen- ja taiteenharjoittajille! Suomalaista kulttuuria edistettävä! Äänioikeusikäraja 18 vuoteen! Nuorison demokraattiset oikeudet turvattava! Tehokkaampi ammattikoulutus! Toimitaloja nuorisolle! Urheilukenttiä urheilijoille! Kilpailu- ja edustusmatkoista 50 pros. rautatiealennus!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntavaalit_1954
Tähän eduskuntaan valittiin myös silloisen parhaan luokkakaverini äiti Tyyne Paasivuori (Sos.Dem.), olimme 8-vuotiaita. Terveisiä Leena, jos luet tämän! Väinö Leskinen, joka tässä myös mainitaan (Väinöistä toinen), asui monet vuodet samassa talossa kuin lapsuudenperheeni Käpylässä. Kuvia kannattaa klikata isommiksi...
↧
Article 3
Player's Navy Cut -rasiassa piileskelee Hitler-aiheinen postimerkki
Kannen merimies tunnettiin nimellä Hero (Sankari), joka on ilmeisesti hänen palveluslaivansa nimi.
Logoa käytettiin ensimmäisen kerran 1883 ja pelastusrengas siihen lisättiin viisi vuotta myöhemmin.
Sankarin taustalla purjehtivat alukset ovat HMS Britannia ja HMS Hero(vaihtoehtoisesti HMS Dreadnought). Player's Medium Navy Cut oli suosittu brändi; tammikuussa 1937 näitä savukkeita myytiin lähes 3,5 miljoonaa (1.340.000 Lontoossa). Nykyisin niitä voi ostaa vain rannikkokaupungeista (lähteenä Wikipedia).
Peltisessä keräilyrasiassa olevat Hitler-merkit on repäisty kortista, joka on lähetetty Bremenistä 1.4.1937. En löytänyt merkistä tietoa netin valikoimista, joten en osaa sanoa siitä mitään.
↧