Quantcast
Channel: Vanhaa paperia vain
Viewing all 93 articles
Browse latest View live

Pieni näyttely: Martan joulukortteja

$
0
0

Martta Wendelinin joulukortteja on kertynyt jonkun verran kokoelmiini; en ole varsinaisesti niitä keräillyt. Nämä kortit ovat ikäluokalleni tuttuja, ja ainakin minulle ne tuovat mieleen lapsuuden joulut. Uusintapainoksia Wendelinin korteista myy SPR, josta niitä pääsee tilaamaan sivupalkin linkistä.
Vanhoja kortteja voi ostaa nettikaupasta, johon taiteilijan nimen korostus johtaa.
Viereinen kukkakortti on lähetetty 1966. Sen alapuolella on kaksi taitekorttia.

Lisää hyödyllistä tietoa:

http://www.suomenpostikorttiyhdistys.fi/20


Pyhän Nikolauksen juhla

$
0
0
Joulupukin esi-isän, Pyhän Nikolauksen muistopäivää vietetään Niilon ja Nikon nimipäivänä 6. joulukuuta sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa, jossa häntä muistellaan myös viikoittain joka torstai. Hollannissa pantiin Nikolauksen päivän aattona heinillä ja kauroilla täytetyt lasten kengät oven ulkopuolelle hartaasti odotetun vieraan hevosta varten.


Olen aikaisemmin kertonut kauneimmasta kirjastani Mestarimaalauksia, josta on myös hollantilaisen Jan Steenin (1626-1679) teos. Hän on elävästi kuvannut Pyhän Nikolauksen päivän juhlaa omassa kodissaan: kiltit lapset ovat saaneet namuja ja leikkikaluja, mutta itkevä poika näyttää jääneen lahjoitta. 
Jan Steen on suurimpia kykyjä niiden laatukuvamaalareiden joukossa, joita sanotaan 1600-luvun Hollannin pienoismestareiksi (he maalasivat pienikokoisia teoksia). Laatukuvamaalarit olivat aikansa "valokuvaajia".

Sotamuisto 70 vuoden takaa: Isäni Seivästöllä

$
0
0

Pengoin taas isäni sotakuvia itsenäisyyspäivän ajanvietteeksi ja löysin mm. tämänSeivästöllä 70 vuotta sitten otetun ryhmäkuvan. Lainaus korostetusta linkistä:

Seivästö, Suomenlahden rantakylä kuului Kuolemajärven pitäjään. Talvisodan sytyttyä seivästöläiset joutuivat kiireesti jättämään kaiken ja koko kylä poltettiin 3. joulukuuta. He sijoittuivat evakkoina Koijärvelle ja Urjalaan, mistä osa siirtyi uusiin sijoituskuntiin Ahlaisiin ja Noormarkkuun. Kun jatkosota syttyi ja Seivästö vallattiin takaisin vuonna 1941, suurin osa kyläläisistä palasi takaisin, yleensä vuonna 1942, rakentamaan uutta kotia sotatoimialueelle, jonne tarvittiin erityinen matkustuslupa. Neuvostoliiton suurhyökkäys kesäkuun 9. päivänä 1944 muutti taas elämänkuviot. Kiire tuli nytkin ja suuntana oli tällä kertaa Varsinais-Suomessa Paimio ja sitten Karuna. Parin kolmen vuoden kuluttua alettiin siirtyä varsinaisiin sijoituskuntiin, joita olivat Askainen, Kustavi, Merimasku, Taivassalo ja Rymättylä Turun pohjoispuolella. Siellä asuvat seivästöläiset ovat pitäneet yhteyttä toisiinsa.

Kuva on otettu Seivästöllä 1942. Kotkan saaristossa syntynyt ja rannikkotykistössä palvellut isäni on kolmas oikealta. Ihmettelen, miksi vain hänellä on ase (lienee rynnäri eli sotapojan morsian?). Olisiko ollut vahtivuorossa...

Perhealbumin salaperäinen kadetti

$
0
0
Mieheni äiti täyttäisi tänään 100 vuotta. Katselin juuri linnan juhlia kadetteineen ja muistin, että anoppini perhealbumissa on kuva nuoresta kadetista vuodelta 1930. Romanttisessa mielikuvituksessani näen hänet anoppini sulhaskandidaattina, mutta en tiedä oliko. Kuva on kuitenkin omistettu hänelle 19.7.1930, jolloin Bulevardilla perheineen asunut lahjakas pianistineito oli vasta 17-vuotias.
Wikipedia tietää, että kadetin juhlaunivormun suunnittelivat yhdessä itsenäisen Suomen Kadettikoulun ensimmäisen kurssin (1919-1920) oppilaat Paavo Warén ja Carl-Gustav Wahren.
Juhlapuvun leijonanapit ovat Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemat, mutta hänen univormuehdotuksensa runsaine yksityskohtineen jäi toteuttamatta; kustannukset olisivat nousseet liian suuriksi. Gallen-Kallelan piirustuksia säilytetään Sotamuseossa.
Vuonna 1922 laadittiin ensimmäiset yhteiset ohjeet sotilaspuvustosta. Puku oli kuitenkin käytössä jo Suomen ensimmäisenä itsenäisyyspäivänä 6.12.1919.


Kuvan kadetti oli mieheni äidin nuoruudenystävä. Komea univormu komean nuorukaisen yllä. Toisessa kuvassa on 21-vuotias anoppini vuonna 1933. Kuvat ovat saman Universal-ateljeen ottamia.

Olof Palmen ruusumeri

$
0
0
Olof Palmeon taas uutisissa, joten julkaisen uudelleen vanhan muistoni: 
Olimme helmikuussa 1986 pian Palmen murhan jälkeen käymässä Tukholmassa. Mieheni kuvasi tapahtumapaikalla kansalaisten tuoman valtaisan ruusumeren. Oli järkyttävää ajatella, että murha oli tapahtunut vain muutamaa tuntia aiemmin. Sininen korostus on uutislinkki.

Francian Madonna Münchenista

$
0
0
Italialainen renessanssitaiteilija Francesco Francia, oik. Raibolini (1450-1517) syntyi Bolognassa ja oli kultaseppä ennen taidemaalariksi ryhtymistään. Hän maalasi etupäässä alttaritauluja ja muotokuvia. 


Jouluna 1938 lähetettyyn korttiin kuvattu Madonna-teos kuuluu Münchenin 
Alte Pinakothek -museon aarteisiin. Kortin on painanut F.A. Ackermanns Kunstverlag Münchenissa. Kortti on hieman nuhraantunut 74-vuotisella vaelluksellaan, mutta teosta voi ihailla netissäkin:

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Francesco_francia,_adorazione_del_bambino.JPG

Tunnelmallista kesänviettoa Säiniöllä 1921

$
0
0


Kuvat on otettu Säiniön kylässä Viipurin lähellä 1921. Anoppini lapsuuden perhe vietti siellä ainakin tuon kesän, ehkä täysihoidossa tai jonkun sukulaisen huvilalla. Ensimmäisessä kuvassa 8-vuotias Sirkka-anoppini on toinen vasemmalta. Hän oli perheensä ainoa lapsi, joten muut ovat varmasti serkkuja ja pikkuserkkuja. Lapset ovat ajan tyyliin valkoisissa kesävaatteissa, joissa ei paljon telmitty tai sitten kyseessä on jokin juhlapäivä. Nukenvaunut ovat todella kauniit. Toisessa kuvassa Sirkka on koivuun nojaileva pienempi tyttö. Kolmannessa kuvassa huvilan rantaelämää; Sirkka raidallisessa uima-asussa (kuvat kannattaa klikata isommiksi). 
Monet myöhemmin tunnetuiksi tulleet taiteilijat asuivat lapsuus- ja kouluvuosinaan Säiniöllä, kuten graafikko Erik Bruun, tekstiilitaiteilija Kirsti Honkanen, taidemaalari Unto Pusa, tenori Olavi Rahkonen, kirjailija Paavo Rintala, kuvanveistäjä Nina Terno ja lasitaiteilija Oiva Toikka. Rautatien valmistuttua Säiniöstä oli tullut suosittu kesälomakohde pietarilaisille ja viipurilaisille sekä näköjään myös helsinkiläisille, joten siellä oli paljon kulttuurivaikutteita maailmalta.
Tammikuussa 1918 alkaneen sisällissodan ensimmäinen kahakka käytiin Säiniöllä 26. tammikuuta, kun valkoisten venäjänsaarelaisten pataljoona yritti vallata punaisten hallussa olevan Säiniön aseman. Yritys epäonnistui, mutta kolmen kuukauden kuluttua Säiniöllä taisteltiin uudestaan, kun valkoiset saartoivat Viipurin ja kohta sen jälkeen sota päättyi. Myös talvisodassa 1940 sekä jatkosodassa 1941 ja 1944 Säiniö oli taistelukenttänä. Sininen korostus alussa on linkki.

Kuvat otti Sulo Halinen (Sirkan isä) Sirene-paljekameralla.

Olof Palmen ruusumeri

$
0
0
Ruotsin pääministeri Sven Olof Palme murhattiin Tukholmassa 28.2.1986. Olimme seuraavana päivänä käymässä tapahtumapaikalla. Mieheni kuvasi kansalaisten tuoman valtaisan, ihmisen korkuisen tulipunaisen ja tuoksuvan ruusumeren, johon mekin veimme omamme. Oli järkyttävää ajatella, että murha oli tapahtunut vain muutamaa tuntia aiemmin.


Joseph Alanen ja Kalevala

$
0
0
Kalevalaisten Naisten Liitto julkaisi tamperelaisen taiteilija Joseph Alasen (1885-1920) Kalevala-aiheisen korttisarjan 1970-luvun puolivälin tienoilla. Teokset valokuvasi Anssi Mellblom ja painoi Uusi Kivipaino Oy Tampereella. Kuvassa korttisarjan kansion kansikuva; kortit olen lähettänyt ystäville aikoja sitten.


Kansion esittelytekstin lähteenä kustantaja on käyttänyt Aune Lindströmin teosta Joseph Alanen Kalevalan kuvittajana (Kalevalaseuran vuosikirja 1974):
Lyhennelmä: Alasen tuotannosta valtaosa, yli 100 teosta on Kalevala-aiheisia maalauksia. Tyyliltään ne edustavat 1900-luvun alulle ominaista jugendia. Teoksissaan hän sovelsi muinaissuomalaisia ja myöhempiä kansantaiteen koristeornamentteja, osaksi myös itämaista ornamentiikkaa.

Joseph Alanen -haulla löytyy ainakin Googlesta paljon taiteilijan Kalevala-aiheita.
Kuva toimii linkkinä:

Myyttinen Pohjola -sarjaa 2004

$
0
0
Pohjoismaiset postit aloittivat vuonna 2004 yhteisessä Pohjola-postimerkkisarjassaan uuden, pohjoismaista mytologiaa käsittelevän postimerkkisarjan. Ensimmäinen osa ilmestyi kaikissa Pohjoismaissa samanaikaisesti, 26. maaliskuuta. Kukin posti julkaisi postimerkkien pienoisarkin mytologian taruolennoista. Sarjan toinen osa ilmestyi vuonna 2006 ja kolmas osa vuonna 2008.
Suomen pienoisarkin kuva-aiheena on Akseli Gallen-Kallelan luonnos Luonnotar (1925, 66 x 44,5, akvarelli). Pienoisarkissa on kaksi 0,65 euron arvoista postimerkkiä. Gallen-Kallela teki Luonnottaren Suur-Kalevalan kuvitukseksi. Luonnotar kuuluu Gallen-Kallelan museon kokoelmiin. Merkkitoteutuksesta vastaa Pekka Piippo. Skannaamani kokoelmieni merkki on leimattu Helsingissä 16.9.2004


Kuva toimii linkkinä tekstin lähteeseen.

Mouru-orkesterin maaliskuinen konsertti

$
0
0

Tämän maaliskuisen kortin olen lähettänyt äidilleni Hauhon Torvoilan kylästä, jossa vietimme ystäväni kanssa ihanan hiihtolomaviikon aitohämäläisessä maalaistalossa 1960-luvun alussa. Kortin viesti:
"Olemme olleet täällä jo 2 päivää. Kyllä on hauskaa tämä oikea maalaiselämä. Olemme hiihtäneet hiihtokorttimme jo melkein täyteen. Tulimme juuri saunasta ja navetassakin kävimme. Siellä oli tosi iso sika ja pieniä possuja sekä vasikoita ym.   Tulen sunnuntaina."
Kortti on saksalaista alkuperää, painon tunnus FAIKH. Ostettu kyläkaupan korttitelineestä. Kustantajasta löysin vain tämän nettitiedon:
http://www.catawiki.com/catalog/postcards/publisher-as-on-card/688867-faikh

Ompun kekseliäs pääsiäistipu

$
0
0

Lainaus Postikorttiyhdistys Apollon Omppu-sivulta: "Omppu-kerho on perustettu marraskuussa 1995. Kerho toimii postikorttitaiteilija Osmo ”Omppu” Omenamäen ja keräilijöiden yhdyssiteenä sekä edistää hänen tuotantonsa keräilyä, tutkimusta ja julkaisua. Toiminta kattaa koko Suomen. Kerholaiset kokoontuvat muutaman kerran vuodessa erilaisten tapahtumien yhteydessä. Kerho julkaisee Omppu-kerholehtä, jossa luetteloidaan taiteilijan tuotantoa ja julkaistaan tiedotteita. Jäsenetuna voi ostaa numeroituja kortteja.
En ole jäsen, mutta minulla on muutama sukulaisilleni lähetetty Omppu-kortti. Tässä pääsiäisen läheisyyteen sopiva. 

Naamiohuvit Verdin juhlavuonna

$
0
0
Arkistossani on paljon valokuvia, joten pitäisi elää 100-vuotiaaksi, että saisi edes kiinnostavimmista kirjoitettua jotain. Itse pidän eniten historiallisista oopperakuvista ja -jutuista, mutta niitä käydään vähiten lukemassa. Tässä nyt kuitenkin jälleen yksi.

Verdin oopperaa Naamiohuvit esitetään ensi kesänä Savonlinnan Oopperajuhlilla; onhan tänä vuonna kulunut 200 vuotta säveltäjän syntymästä. Löysin kokoelmistani Poutiaisen ottamia oopperan ensi-iltakuvia vuodelta 1930; harmi vain, että ne on kehitetty rakeiselle paperille.


Verdi sai oopperaansa aiheen kuningas Kustaa III:n murhasta, mutta Vilppu Kiljusen ohjauksessa Kansallisoopperassa oltiin nykypäivän politiikan maailmassa. Päähenkilöt pyrkivät hallitsemaan mediaa ja omaa kuvaansa siinä - turhaan. Kansallisoopperan kalenterin mukaan viimeinen esitys oli tammikuussa.

Muisto Veikko Ahvenaiselta 15 vuoden takaa

Picasson Mies ja lammas

$
0
0
Päivitän vanhan juttuni, koska tänään on kulunut 40 vuotta Picasson kuolemasta. Kuollessaan 8.4.1973 hän oli 91-vuotias.

Cannesin ja Nizzan välillä sijaitseva Vallauris on yksi Picasso-kaupungeista; hän asui siellä 1948-1955. Tähän jaksoon sijoittunut Korean sota näkyi mestarin tuotannossa. 
Vallaurisin vuosinaan Picasso teki paljon keramiikkaa jatkaen näin alueen ikivanhaa kulttuuriperinnettä. Taiteilijan kiinnostus keramiikkataiteeseen alkoi hiipua 1949, ja hän oli jo muuttamassa muualle, kun Vallaurisin asukkaat antoivat taiteilijalle tehtäväksi kaupungin kappelin koristamisen; syntyi rauhankappeli kuuluisine teoksineen. Vuodesta 1959 se on ollut kansallinen War and Peace -museo.

Kortissani vuodelta 1954 on Picasson 
Mies ja lammas -patsas, jonka hän lahjoitti Vallaurisin kaupungille ehdolla, että lapset saavat vapaasti kiipeillä sen päällä. Taiteilija ei kommunistina koskaan myöntänyt teoksen Hyvä paimen -kytköstä, vaikka mielestäni tuossa lahjoitusehdossakin on piilomerkitys: Sallikaa lasten... 

Picasson omin sanoin: 
"Mies voisi kannatella vaikka sikaa. Veistoksessa ei ole mitään symboliikkaa, vain pelkkää kauneutta".




Eräs sotamuisto kirjahyllystäni

$
0
0
Kansallisen veteraanipäivän innoittamana etsiskelin isäni sotamuistoja. Tässä runokirja, jonka etuaukeamalle hän on kirjoittanut: "Olen korjannut tämän runokirjan talteen sodan jaloista, maantienojasta. Karjalankannaksella Seivästön kylässä syyskuun alussa 1941."


Kyseinen runoilija on minulle tuntematon. Otan mielelläni vastaan tietoja...

Sain pian tämän postaukseni jälkeen seuraavat tiedot Juhalta, kiitos!
http://www.yivoencyclopedia.org/article.aspx/Kvitko_Leyb

Wikistä: Kvitko pidätettiin Neuvostoliiton juutalaisvastaisen kampanjan aikana tammikuussa 1949. Vuonna 1952 hänet tuomittiin kuolemaan syytettynä maanpetoksesta ja ammuttiin. Hänen maineensa puhdistettiin vuonna 1955... 

KASVITARHA, kansalaisvelvollisuus

$
0
0
Löysin vintiltä maatalousministeriön tuotanto-osaston julkaisun N:o 3 vuodelta 1941. 
Siinä annetaan seikkaperäiset ohjeet tärkeimpien hyötykasvien viljelystä aina maan-
muokkauksesta sadonkorjuuseen asti. Kaupunkilaisia kehotetaan hankkimaan vuokralle pieniä maatilkkuja sekä keräämään luonnosta kaikki mahdolliset syötävät kasvit: marjat, sienet, nokkoset, voikukanlehdet jne.


Lainaus esipuheesta: Kaikille kansalaisille
Kohta on taas käsissä kesä, pohjolan luonnon lyhyt kasvukausi. Siihen kohdistuu nyt maamiehen jokainen ajatus, ja nöyränä hän toivoo, että Luoja soisi kasvun, joka antaisi ravinnon niin ihmisille kuin eläimille.
Mutta muittenkin kuin maanviljelijäin on nyt  kiinnitettävä huomionsa edessäolevaan kesään:
muutaman kuukauden aikana on nimittäin saatava Suomen karusta kamarasta kasvamaan se syötävä, minkä seuraavaan satoon saakka tarvitsemme.
Nykytilanteessa emme saa luottaa mihinkään ulkomaisiin apulähteisiin, sillä olo-suhteet saattavat olla sellaiset, että vaikka kykenisimme puhtaalla kullalla maksa-maan, emme saisi ruokaa ulkoa maahan tuoduksi. Menetettyään runsaan kymmenek-sen pelloistaan, ei maataloutemme vielä tänä kesänä voi yksinään tuottaa tarpeeksi elintarvikkeita, kun esteenä vielä on lannoitteiden niukkuus, vetovoiman puute ja muut vastukset. Sen vuoksi onkin nyt kansamme
sekä yhteisesti että kukin omalta ja perheensä kohdalta vastuussa riittävän elintarvikemäärän hankkimisesta ensi talven varaksi.
-----
Kansalaiset:
tänä kesänä on jokainen viljelyskelpoinen maatilkku saatava kasvamaan ruokaa! 
Tänä kesänä on kasvitarhan perustaminen ja hoito kansalaisvelvollisuus - ja mieluinen velvollisuus: se antaa meille kesällä iloa ja terveyttä ja torjuu talvella nälän isän-maastamme, jolle Luoja suokoon rauhaa keskellä maailmansodan vaarallisen myrskyn.

Helsingissä huhtikuun 2 päivänä 1941
Viljami Kalliokoski

Viljami Kalliokoski (1894-1978) oli maanviljelysneuvos ja maanviljelijä. Hän on Suomen historian kuudenneksi pitkäaikaisin kansanedustaja ja istui yhteensä 41 valtiopäivät. Hän oli apulaismaatalousministeri ja maatalousministeri kahdeksassa hallituksessa. Nimen sinikorostus on linkki, joka johtaa Erkki Tuomiojan sivuille ja hänen kirjaesittelyynsä Viljami Kalliokoskesta.

Pia Ravenna, Suomen satakieli

$
0
0
Koloratuurisopraano Pia Ravenna (Hjördis Sophie Tilgmann, 1894 - 1964) oli yksi Suomalaisen Oopperan tähdistä, myös Suomen satakieleksi kutsuttu. Ensikonserttinsa hän antoi vuonna 1913, ja hänen oopperadebyyttinsä oli Suomalaisessa Oopperassa vuonna 1917 Sevillan parturin Rosinan roolissa. 
Tässä Pia Ravenna mieheni isoisälle (lauloi oopperan kuorossa) 30.9.1928 omistamassaan kuvassa, joka on otettu Rigoletto-oopperan esityksestä tai harjoituksista 19.4.1917.


Satakielemme lähti 1920-luvun vaihteessa luomaan kansainvälistä uraa ja esiintyi muun muassa Egyptissä pitkällä kiertueella italialaisen oopperaseurueen mukana ja sen jälkeen eri puolilla Eurooppaa. Suomalaiseen Oopperaan hän palasi vuonna 1928, jossa hänen kiinnityksensä kesti vuoteen 1940 saakka.
Jäähyväiskonserttinsa Ravenna antoi syksyllä 1951. Omien laskujensa mukaan hän esiintyi noin 800 oopperanäytöksessä ja konsertissa sekä levytti paljon vuosina 1924–1929. Pia Ravennan lukuisat radioesiintymiset tekivät hänestä suuren yleisön suosikin. 
Suomen satakieli laulaa:

Ei ole enää markkoja taskussa, kokoelmissa kuitenkin

$
0
0

Suomen setelimarkkoja kokoelmistani. Tuossa punaisessa kympissä on allekirjoittajana Urho Kekkonen ja vuosiluku 1945. Muistan lapsena käyttäneeni samanlaista. Violetissa kaksikymppisessä, ruskeassa kympissä ja vihreässä vitosessa on vuosiluku 1939. Näitä löytynee myös setelien myyntisivuilta. Arvoa en tiedä; en todellakaan ole mikään numismaatikko.

Satasesta markaksi


Vuoden 1963 rahauudistuksessa käyttöön otettu setelisarja perustui jo vuodesta 1955 käytössä olleisiin, Tapio Wirkkalan suunnittelemiin seteleihin. Tähän skannaamani markka sekä sininen vitonen ovat mielestäni kauneimpia rahojamme. Vanhojen seteleiden keräilyarvoon vaikuttavat paitsi kunto ja vuosiluku, myös sarjanumerot ja allekirjoittajat. 
Olin seitsemäntoista, kun rahauudistus teki satasesta markan ja toi pennit uudelleen käyttöön. Vähän aikaa piti totutella uusiin arvoihin ja siihenkin, että miljoonääriksi oli enää turha tavoitella; entinen milli olikin nyt kymppitonni. 
Koteihin alettiin ostaa elektroniikkaa ja autojen tuontisäännöstely lopetettiin. Vuosikymmenen lopulla autoja olikin jo lähes 800 000. Etelänmatkat alkoivat ja myös Neuvostoliitosta tuli suosittu matkailukohde. Vuonna 1963 markan ostovoima oli vielä 10 kertaa suurempi kuin vuonna 2001.

Ajankohtainen vanha Kultapossu: Koulut on käytävä!

$
0
0
Aloitin mainosgraafikon työni pian opintojeni päätyttyä pankissa, jonka nimi oli juuri lyhentynyt Postisäästöpankista Postipankiksi. Leoniassa en enää ehtinyt työskennellä, saati Sammossa tai Danske Bankissa. Postipankin mainososastolla tehtiin muun ohella jo 1958 perustettua lastenlehteä, josta kiitos kuuluu edesmenneelle FM Mirjami Makkoselle, PSP:n luovalle mainospäällikölle. Lehti ilmestyi kymmenen kertaa vuodessa, ja sen sekä aidolla kullalla päällystetyn säästöpossun lapset saivat kerättyään Leijonakantiselleen 25 mk. Levikki oli lopulta melkein 400 000 kpl.
Oli hienoa kuulua Kultapossukerhoon, jossa saattoi edetä Suurmestariksi asti. Yleissivistävän ja viihteellisen lehden varsinainen tehtävä oli tutustuttaa lapset pankkimailmaan ja säästäväisyyteen. Pääosassa oli itse Kultapossu kavereinaan Simo Sikuliini, Leo Leijona ja monet muut sankarit.
Mainostöiden lisäksi suunnittelin ja taitoin lehden ulkoasun sekä kirjoittelin siihen loruja ja tarinoita. Kesäisen kansikuvan toukokuun 1981 numeroon piirsi tuttuun tapaansa taiteilija Veikko Savolainen alias Joonas.



Tässä näytteeksi oheisen lehden juttu otsikolla KOULUT ON KÄYTÄVÄ:
"Peipposen ja kottaraisen, kuten useimpien muidenkin lintujen, on opeteltava oikea laulun nuotti. No jaa, kana pääsee vähällä, koska kaakattaminen on helpompaa. Perussävelmä peipon laulussa on aina sama, sillä peipon on laulettava peipposen laulua. Ja tämän sävelmän löytyminen sukupolvesta toiseen on mahdollista aivojen antamien herkkien ohjeiden perusteella.
Tutkijat väittävät löytäneensä lintujen laulusta murteellisia eroavuuksia. Saattaa siis olla niin, että Näsijärven rantaniittyjen kiurut livertelevät hieman eri tyyliin kuin Lohjanjärven kiurut. Kummatkin ovat opetelleet laulunsa kauan seudulla oleskelleilta vanhemmiltaan, jotka vuorostaan ovat opetelleet nuotin omilta vahemmiltaan."

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/kuuntele-peipon-aanessa-maailman-riemu/

Koiraspeipposen kuva Wikipedian vapaista kokoelmista
Viewing all 93 articles
Browse latest View live